Ravintola-, majoitus-, matkailu- ja tapahtuma-ala ovat kärsineet elinkeinoelämän suurimmat kolhut Koronapandemian rajoitustoimien seurauksina. Kohta yli vuoden kestänyt liikevaihdon romahdus ja likviditeettiongelmat ovat joko ajaneet jo lopettamaan toiminnan tai ovat viemässä yrityksiä siihen pisteeseen. Jatkuva epävarmuus on tehnyt toiminnan suunnittelemisesta mahdotonta.
Korona on totta. Rajoitustoimet ja poikkeustilan julistukset ovat perusteltuja. Hallitus ei ole syypää pandemiaan. Nämä on hyvä tehdä selväksi jo tässä vaiheessa kirjoitusta. En keskity jahkailemaan siitä, milloin olisi pitänyt tehdä sitä ja milloin tätä, mikä oli tarpeetonta ja mikä liian vähän. Ei, minulla ei ole pandemian torjunnan eikä Suomen perustuslain asiantuntemusta. Sen sijaan mulla on sen verran sivistystä, että ymmärrän hyväksyä tilanteen, jossa totuuksia ei ole ja hallitus voi toimia ainoastaan parhaiden asiantuntijoiden parhaiden arvioiden pohjalta. Onneksi meillä on hallitus, joka kuuntelee viisaampiaan.
Kaikki ovat kärsineet inhimillisesti ja suuri osa myös taloudellisesti. Taloudellinen kärsimys koskettaa niin työntekijöitä kuin yrittäjiäkin. Todella moni on ollut pitkiä aikoja lomautettuna tai menettänyt työnsä. Eniten kolhuja saaneiden alojen yrityksissä on toiminnan tulevaisuus ollut veitsenterällä viime keväästä saakka ja kannattavienkin yritysten resurssit ovat lopussa.
Jossain vaiheessa tulee aika nousta kriisistä ja nostaa maan talous jaloilleen. Se ei onnistu ilman yrityksiä ja työpaikkoja. Tuet, joilla nämä valtion kassan varoissaan pitävät yritykset pidetään jaloillaan nyt, tulevat taatusti halvemmaksi, kuin seuraukset liian monta yritystä menetettäessä.
Elinkeinoelämän tukemisesta on puhuttu yhtä kauan, kuin pandemia on kestänyt. Tuli valtionkonttorin koronatukipaketti 1, joka koski huhti- ja toukokuun menetyksiä. Sen ehdot olivat niin tiukat, että apua sai vain pieni osa yrityksistä. Sen lisäksi lainojen takauksiin saatiin apua Finnveralta, mutta sekään apu ei osunut kovin monelle. Business Finland jakoi rahoitusta suurille yrityksille, jotka osasivat kriisin keskellä innovoida uusia kehityshankkeita. Sitten tuli pitkä tauko. Hetken näytti paremmalta, syksyllä oli jo silmänräpäyksen verran toivoa ilmassa pandemian laantuessa ja kotimaisen kysynnän tilapäisesti vilkastuessa.
Kunnes iski toinen aalto. Taas vetäydyttiin ja rajoitettiin. Joulukuussa tuli koronatukipaketti 2. Se osui useammalle, kuin ensimmäinen ja pelasti joitakin yrityksiä, joiden liikevaihto oli selkeästi romahtanut alle vaaditun 30 %, mutta aivan liian moni vaikeuksissa oleva yritys jäi kriteereiden vuoksi ilman apua. Täytyy muistaa, että vaikka kotimainen vapaa-ajan matkailu vilkastui heinäkuussa, oli etenkin ravintola-, majoitus-, matkailu- ja tapahtuma-alaa työllistävä pikkujoulusesonki käytännössä peruttu. Kassavirta oli niin heikkoa, että hyvinkin kannattavilla yrityksillä alkoi olla maksuvaikeuksia. Valtionkonttorin kustannustuki 2.sta on saanut vain 38 % sitä hakeneista yrityksistä ja rahaa on jaettu 146milj. Euroa. siihen budjetoidusta 550milj. Euron potista. Pakko nyt rehellisyyden nimissä kysyä; miten meni noin niin kuin omasta mielestä?
Nyt olemme taas tilanteessa, missä rajoitustoimia laajennetaan ja hallitus on julistanut uudestaan poikkeustilan. Ravintolat suljetaan kolmeksi viikoksi kokonaan. Talvella kassoihin on sadellut vain roposia ja etenkin, jos ei tukea edelleenkään ole onnistuttu saamaan, alkaa seinä nousta vastaan. Puhutaan kolmannesta tukipaketista. Sen on näillä näkymin tarkoitus tulla hakuun vasta huhtikuun puolivälissä. Siihen mennessä alkaa yrityksiä putoamaan oikein huolella. On turha tuijottaa vain konkurssien määrää, on muitakin tappoja ajaa toiminta alas. Lisäksi tapahtuma-ala on edelleen jäänyt vaille mitään korvausta valtiolta, joka on käytännössä kieltänyt sen liiketoiminnan jo kohta vuoden ajan. Se on häpeällistä. Tapahtuma-alan yrityksille on kohdistettu tukia yhteensä noin 85 miljoonaa euroa eli 4,5 % alan kokonaismenetysten verran, kun viime vuoden menetykset arvioidaan noin 1 900 miljoonaan euroon. Tässä kohtaa olen sanaton.
Kun puhutaan pandemian aiheuttamista poikkeusoloista ja merkittävästi työllistävien alojen kriisistä, on turha alkaa näpäyttelemään sosialismikortilla, jos vaaditaan valtiolta kompensaatiota menetyksistä. Se on lyhytnäköistä ja harkitsematonta. Nämä alat työllistävät ja maksavat veroja myös jatkossa. Jossain vaiheessa tulee aika nousta kriisistä ja nostaa maan talous jaloilleen. Se ei onnistu ilman yrityksiä ja työpaikkoja. Tuet, joilla nämä valtion kassan varoissaan pitävät yritykset pidetään jaloillaan nyt, tulevat taatusti halvemmaksi, kuin seuraukset liian monta yritystä menetettäessä. Koronatukipaketti kolmonen tarvitaan jo maaliskuussa, ja sen olisi syytä olla budjetiltaan ja kriteereiltään sellainen, että myös tapahtuma-ala ja aiempien kierrosten väliinputoajat saadaan pidettyä vielä hetken verran hengissä.
Kaikella rakkaudella hallitus, jota suuresti arvosta; Nyt sitä rahaa jakoon, kiitos.