”Vuoden 2019 lopussa Vantaalla puhuttiin äidinkielenä  

suomen, ruotsin ja saamen lisäksi 120 eri kieltä.  

Suuralueilla käytössä olevien vieraiden kielten määrä vaihteli  

Myyrmäen 98 kielestä Kivistön 74 kieleen…” 

(VANTAAN VÄESTÖ 2019/2020 Elina Parviainen) 

Nykyisessä Suomessa kielikysymys on monimutkainen ja vaikea. Keskustelussa nousevat erilaisia käsityksiä,  kuten yksinvertaisuus, kielivähemmistöjen oikeudet, omien kielien ja kulttuurien säilyttäminen ja n.e. 

Itse olen muuttanut Suomen 17 vuotta sitten, olen työperäinen maahanmuuttaja. Olen onnekas, koska  ensimmäisessä työpalaverissa on tapahtunut kohtalokas käännös, minun esimiesten päätöksillä minun  työkielenä oli määrätty suomi. Sillä hetkellä minulla on ollut käytössä kourullinen määrä suomen kielen  sanastosta. Sen päätöksen ansiosta minulle oli avattu ovi paikallisen yhteiskunnan. 

Nykyään on muodikasta puhua taustoista. Minulle tämä aihe on vaikea. Olen kaksikielinen  maahanmuuttajataustainen Suomen kansalainen ja monikertainen vähemmistöjen edustaja. Minulle on  vaikea määrittää itsensä ja löytää itselle sopivaa ryhmää. Se on haastava tilanne, mutta olen löytänyt tähän  ongelmaan ratkaisu – kielikylpy, aktiivinen sosiaalinen elämää ja paikalisteen median käyttö, antavat  mahdollisuudet olla yhteiskunnan yksinkertaisena jäsenenä. 

Olen työskennellyt uskonnollisessa sekä monikulttuurisessa organisaatiossa Suomessa ja sain laaja  tuntemus monikielisen viestinnän, maahanmuuttajien ohjaukseen ja neuvontaan, kun myös  maahanmuuttajien arkielämään haasteesta. Monet ongelmat näyttävät erilaiselta ulkopuoliseen silmillä ja  itsekin olen joutunut harhaan, kuin katsonut tilanteeseen omalla silmällä. 

Kasvavaa rikollisuus maahanmuuttajataustaisen nuorisoon keskellä, on suuri haaste yhteiskunnalle. On  suoritettu monta tutkimusta ja kirjoitettu satoja artikkeleita. Me haluamme lyötyä ilmiön perussyy. Minun  mielestäni olisi hyvä tarkastella ilmiöitä maahanmuuttajataustaisen nuorison silmiin. Suomalaisen  koulujärjestelmän kautta nuoriso samaistu yhteiskunnallisten arvoihin ja paikallisten kulttuurin. Uuden  arvomaailmaan vuoksi he eivät enää kuuluu oman kielen ja kulttuurin ryhmään. Kieliryhmään sisällä heidät  määräävät petturiksi ja he joutuvat syrjään. Yhteiskunnan näkökulmasta maahanmuuttajataustaisen  nuorison asiat ovat heidän kielen ryhmän hoidossa ja meille ei tarvitse sotkea asian. Tästä syntyy  kaksinkertainen syrjintä, joista päästäminen on haastava. Nuorison ainoa tapa ilmoita avunhuudon on  kapina. He uskovat, että sen avulla he pääsivät yhteiskunnan syliin. 

Kielitaito olisi pelastus monille, mutta sellaista ei saa. Me rakennamme palvelut jokaiselle kieliryhmälle,  käännämme tietopakettia, järjestämme tulkkauspalveluja ja kerhotoiminta. Meidän ymmärryksen mukaan  se antaa maahanmuuttajalle turvallinen olo, mutta asiat toimivat toisen päin. Tämän palvelupaketin vuoksi  ulkomaalaistaustainen henkilö joutuu lopullisesti oman kielenryhmän sisälle. Hänelle on pakko noudattaa  sisäiset säännöt ja periaatteet. Vaikka fyysisesti hän asuu Suomessa, hänen kulturinne ympäristö aika  kaukana tästä. Hän etsi uloskäyntiä, mutta sellaista ei ole tarjolla. Käännetty tietopaketit kertovat hänelle  palveluista ja n.e., mutta ne puhuvat oudolla kielellä. Hänen entisessä kotimaassa monella termillä on  toinen merkitys ja jotkut ei puhuvat mitään. Vaikka hän saisin tietoa, hänellä ei ole riittävästi työkalua  käyttää sen. 

Minusta olisi loogista aloittaa katsoa nykyään tilanteeseen maahanmuuttajien silmiin. Minä tarkoitan, että  meille pitäisi laittaa itsensä samanlaisten tilanteeseen. Visioida, mitä minä tekisin, jos joudun asumaan  toiseen maahan. Minkälaisia työkaluja minä itse käyttäisin, että pääsisin kiinni uuden ympäristöön? Meille jokaiselle on selvä, että ensimmäisenä olisi tärkeä saada tuttuja kantaväestöstä, että voisimme harrasta  kielen käyttöä. Vaikka alussa se voisi olla englantia, päivästä päivän me aloitamme oppia paikallisia sanoa.  Tässä tapauksessa kielenkäytön kynnys on matala ja meille tulee helppoa, aloita käyttää uutta kieltä. 

Tietopakettien kääntäminen on kallista ja työläs prosessi. Lainsäädäntöön maailma on elävää, muutoksia  tapahtuu melkein päivittäin, se haastaa pitää tietopakettia ajan tasalla. Saman aikaan Suomessa toimivat  valtakunnalliset tietopalvelut, esimerkiksi InfoFinland.fi, joka toimi monella kielellä. Sen kaltaiset palvelut  voi helposti käyttää myös kaupungin tasolla. 

Toisena vaihtoehtoina voisi olla selkokielen käyttö. Selkokielinen tietopaketti antaa maahanmuuttajalle  mahdollisuus tutustua kieleen ja madaltaa kielenkäytön kynnystä, se myös auttaa rakentaa vuorovaikutus  maahanmuuttajataustaisen ja kaupungin palvelun edustajan välissä. Selkokielisiä tietopakettia on helppo  pitää ajan tasalla ja näitä voisi käyttää muiden ryhmien hyväksi, e.m. vanhuksille ja huonosti koulutetulle. 

Suomen kielen asemaa Suomessa on muuttumassa. Nykyään suomi ei ole enää pelkkä avain työ- ja  kantaväestön elämään. Suomi kielistä tulee monen kielen ryhmien yhteinen kieli. Suomen kielitaito avaa  ovet monikielisten ja monikulttuuriseen kaupungin yhteisöön. 

Olen ehdolla kuntavaaleissa 2021 Vantaalla ja menneen vaaleihin kahdella agendalla:  

• Sateenkaari-ihmisenä LGBTIQ-vähemmistöjen asiat ovat lähellä sydäntäni. Haluan, että sukupuoli ja seksuaalivähemmistöjen ääni kuuluu päätöksenteossa Vantaalla  
• Ulkomaalaistaustaisena uskon, että suomi on monikielisen Vantaan yhteinen kieli. Haluan edistää  maahanmuuttajien opetusta ja selkokielistä kaupungin palvelua  

Minun Vantaani on monikulttuurinen ja yhdenvertainen kaupunki! 

Ehdokas Aleksi M Saveliev