Suuri määrä ikääntyneitä asuu kotona, jossa heistä ei huolehdi kukaan. Länsi-Vantaalla on omakotialueita ja kerrostaloja, joihin ikääntynyt unohtuu asumaan ilman, että kukaan oikeastaan kaipaa tai edes huomaa häntä. Heikentyvä fyysinen ja psyykkinen kunto sekä yksinäisyys vaivaa luvattoman paljon vantaalaisia ikäihmisiä.
Useimmat ikääntyvät haluavat asua omassa kodissaan ja sinnittelevät, vaikka kunto ei enää sallisi, eivätkä huonot uutiset vanhusten hoivan tasosta paranna tilannetta. Monelle alkavaa dementiaa kärsivälle, pitkäaikaissairaalle tai alkoholisoituneelle ikääntyneelle yhteydenotto kaupungin sosiaali- tai terveystoimeen on usein vaikeaa tai käytännössä mahdotonta. Meidän on huolehdittava Vantaalla yhdessä, että heikoimmassa asemassa olevat ikääntyneet löydetään ajoissa avun piiriin.
Sosiaalityön ja terveydenhuollon tiivis yhteistoimijuus on välttämätöntä onnistuneen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen, ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen toteutumiseksi. Mutta tämä onnistuu vain, jos unohtunut ikäihminen löytyy ajoissa.
Ikääntyvien hyvinvointieroja ehkäistään turvaamalla laadukkaat julkiset palvelut kaikille, tunnistamalla haavoittuvassa asemassa olevia riskiryhmiä ajoissa ja tarjoamalla kohdennettuja palveluja.
Yleisesti olisi hyvä markkinoida yhteisvastuullisuutta ja matalankynnyksen paikkaa, yhteystietoa, jonne kuka tahansa voisi ottaa yhteyttä, kun näkee apua tarvitsevan ikäihmisen esimerkiksi naapurustossaan. Vantaalla tulee lisätä yhteistyötä toimivien asukas-, sosiaali- ja terveys-, kulttuuri-, liikunta- ja harrastejärjestöjen sekä diakoniatyötä tekevän kirkon kanssa, jotta palvelupolustaan syrjäytyneisiin saadaan kontakteja.
Hanski Seppänen